Amor sekaantuu peliin

Pat And Mike

George Cukor 1952 komedia

* *

Urheilumanageri (Spencer Tracy) kiinnostuu myöhemmin useammankin lajin lahjakkuudeksi paljastuvasta naisgolffarista (Katharine Hepburn) ja tarjoaa tälle ammattilaissopimusta. Naisen dominoiva sulhaskandidaatti (William Ching) ei kuitenkaan  tämän kykyjä osaa ainakaan oikealla tavalla arvostaa, samalla kun sponsorille  alkavat tuottaa  lisäongelmia bisnes-erimielisyydet hämäräainesten kanssa... Kaikella tapaa vanhentunut tämä Tracy/Hepburn-tuotanto. Pääpari vetää roolinsa tällä kertaa häiritsevän itsetietoisesti ja sivuhahmot ovat täysiä karikatyyrejä, etunenässä tuo "iso, tyhmä ja mustasukkainen" nyrkkeilijä-suojatti (Aldo Ray). Enkä olisi arvannutkaan että naisurheilu oli 1950-luvun alussa noin suosittua... mitä  myös  lukuisten oikeiden "starojen" (mm. Babe Didrikson) voimalla yritetään todistella. Sammy White, George Mathews, Charles Buchinsky (= Bronson).

Enkelin kasvot

Angel Face

Otto Preminger 1952 draama/rikos

* * ½

Rikkaan perheen äiti (Barbara O’Neil) on kuolla salaperäiseen kaasumyrkytykseen. Tapaus luokitellaan kuitenkin tapaturmaksi, eikä paikalle rientäviä ambulanssimiehiäkään (Robert Mitchum, Kenneth Tobey) tarvita sen enempää. Mitä nyt kaunis parikymppinen ottotytär (Jean Simmons) ihastuu kertalaakista ensinmainittuun tai niin hän ainakin tälle vannoo... Film noir-tyyppinen rikosdraama, jossa vahanaama-Mitchum  vetelee  roolinsa    nyt  jo vähän liiankin välinpitämättömästi: ei juuri minkäänlaisia reaktioita dramaattisimmissa tai tunteellisimmissakaan kohtauksissa. Ja  sanoi se huippuluokan asianajaja (Leon Ames) mitä tahansa, niin murhasta epäillyn parivaljakon naimisiinmeno juuri ennen oikeudenkäyntiä ei voi olla näille mitenkään eduksi. Mona Freeman, Herbert Marshall.

Ikiru -tuomittu

Ikiru

Akira Kurosawa 1952 draama

* * ½

Kuolemanpelkoinen tokiolainen virkamies (Takashi Shimura) jää työpaikaltaan sairaslomalle, ja alkaa kiireesti opettelemaan elämisen taitoja uudelleen... Sinänsä mukavaa vaihtelua katsoa Kurosawaa kerrankin aikalaiskuvauksena eikä minään historiaeepoksena, mutta eipä tässä paljon muuta niin kovin mielenkiintoista olekaan. Pääosan papparainen on tavallisen tylsä tyyppi, joka tuntiessaan viikatemiehen jo koputtelevan olkapäille tuhlaa rahojaan ja aikaansa ensin lähinnä itseään viihdyttääkseen, sitten nuoren tytön (Shinichi Himori) seuran vuoksi ja lopulta tehdäkseen jotain yleishyödyllistä. Pahin kupru on kuitenkin, äijän jo heitettyä veivinsä, tuo loppuosan muistelomaratooni, mikä ei tunnu päättyvän ollenkaan.  

Ivanhoe

Ivanhoe

Richard Thorpe 1952 seikkailu/draama

* * ½

1100-luvun Englanti. Sir Wilfred of Ivanhoe (Robert Taylor) on vannonut ikuisen uskollisuudenvalan kuningas Rikhard Leijonamielelle, joka puolestaan on äskettäin jäänyt itävaltalaisten panttivangiksi kesken paluumatkaansa Lähi-idän ristiretkiltä. Ivanhoe ottaa elämäntehtäväkseen lunnasrahojen kokoonkasaamisen, samalla kun jännite saksien ja normannien välillä valtakunnassa kasvaa kasvamistaan... Komean värikäs historiallinen seikkailutarina Sir Walter Scott'in legendoja ja tositapahtumia surutta sekoittaneiden kirjallisten tuotosten pohjalta. Turnajais- ja taistelukohtauksia piisaa, tosin ovat tyypillisen "vähäverisiä" ajankohdan mukaisesti, ja yleensä riittää kun huitoo miekalla vähän sinne päin. Juutalaisylimyksen tytärtä esittävä tyrmäävä Elizabeth Taylor jää lopulta Ivanhoen silmissä jostain käsittämättömästä syystä kakkoseksi paljon laimeammalle ladylle Joan Fontaine'lle... George Sanders, Emlyn Williams, Finlay Currie.

Laulavat sadepisarat

Singing In The Rain

Stanley Donen & Gene Kelly 1952 musiikki/komedia

* * ½

Elokuvahistorian eräs ärsyttävimmistä ilmiöistä ovat mielestäni musikaalileffojen tanssijoiden mielipuolimaiset ilveilyt ja elehtimiset. Niiltä ei vältytä tässäkään maailman tunnetuimmassa ja pidetyimmässä lajityyppinsä hupailussa, jossa on tosin mukavana siteenä hollywoodilaista itseironiaakin pitkin matkaa. Mutta vaikka yleensä vähintään yksi ikimuistoinen biisikin (kai tässäkin tapauksessa?) löytyy näistä oscar-pyydyksistä, niin liian epärealistisen iloista ja toiveikasta hassunhauskaa menoa minun makuuni aina. Gene Kelly, Debbie "Prinsessa Leian äiti" Reynolds, Donald O'Connor, Jean Hagen, Millard Mitchell, Cyd Charisse, Douglas Fowler, Rita Moreno, Kathleen Freeman.

Maa vuorten takana

Bend Of The River

Anthony Mann 1952 western

* * *

McLyntock (James Stewart) auttaa noin sadan uudisraivaajan joukon perille oregonilaisiin vuoristomaisemiin Portlandin satamakaupungin lähistölle. Maanviljely ei vielä ensi kuukausina mitään yhteisölle tietenkään tuota, joten McLyntockin seuraava tehtävä on lähteä hakemaan kaupungista riittävää määrää tarvikkeita jotta porukalla olisi mahdollisuus selvitä talven yli. Matka muodostuu koettelemuksia täynnä olevaksi, eikä vähiten luotettavuudeltaan kyseenalaisten ”apurien” takia... Aluksi silkalta kepeäotteiselta matkakertomukselta ja kaveritarinalta vaikuttava Mann/Stewart-western muuttuukin noin puolenvälin paikkeilla yhä synkemmäksi ja väkivaltaisemmaksi (ruumiita tusinoittain!), kun Stewartin nahan ties kuinka monta kertaa siihen mennessä pelastanut Arthur Kennedy’kin osoittautuu lopulta aika epäuskottavankin kaksinaamaiseksi psykomurhaajaksi. Ja mikähän mahtoi olla loppujen lopuksi sen Rock Hudson’in hahmon rooli koko tuossa "salaliitossa"? Jay C. Flippen, Julie Adams, Lori Nelson, Chubby Johnson, Stepin Fetchit, Harry Morgan, Howard Petrie.      

Neljän naamion salaisuus

Kansas City Confidential

Phil Karlson 1952 rikos

* * ½

Keski-ikäinen ex-poliisi (Preston Foster) kutsuu kolme pohjalla olevaa roistoa (Jack Elam, Lee Van Cleef, Neville Brand) yksi kerrallaan suunnittelemaan "täydellistä rikosta", rahakuljetuksen ryöstöä. Hän esiintyy naamari päässään ja edellyttää itse keikalla kaikkien tekevän samoin, niin kukaan ei voisi tunnistaa rikoskumppaneitaan. Erään sivullisen kukkalähetin (John Payne) auto sattuu olemaan täsmälleen samanlainen kuin rikollisten pakoretkellään käyttämä... Keskiverto film noir-vivahteinen rikosdraama, jota heikentää ennalta-arvattavuus etenkin jatkuvien yhteenottojensa osalta: vuoronperään ja kohtauksesta toiseen joku uhkaa jotakuta toista aseella kunnes tulee äkisti "yllätetyksi". Silti mitään ei opita. Myöskään jatkuva hurja naamoihin hakkaaminen ei saa aikaan muuta näkyvää kuin yhden nenäverenvuodon. Coleen Gray.

Niskavuoren Heta

Edvin Laine 1952 draama

* * ½

Rikkaan Niskavuoren ylpeä talontytär Heta (Rauni Luoma) menee yllättäen naimisiin tilan rengin Akustin (Kaarlo Halttunen) kanssa, osittain myös pakon sanelemana.  "Vahinko" kun oli päässyt jo tapahtumaan... Mutta Akustin omistamassa maatilkunpahaisessa, jonne tuore aviopari muuttaa, laitetaan heti hihat heilumaan ja tehdään selväksi kuka on sen paikan uusi käskijä.... Hella Wuolijoen suursuositun Niskavuori-sarjan tyylipuhdas edustaja, jossa hämäläisen maalaisyhteisön elämänmenoa saadaan "ihastella" 1800-luvun lopulta eteenpäin. Mitään sen kummempia hienouksia tai huomionarvoisia oivalluksia ei tämäkään sukukronikka toki tarjoa. Mirjam Novero, Eino Kaipainen, Leo Lähteenmäki, Martti Katajisto, Hillevi Lagerstam, Marjatta Kallio, Emma Väänänen, Pentti Irjala, Kullervo Kalske, Uljas Kandolin.  

Parrasvalot

Limelight

Charles Chaplin 1952 draama/komedia/musiikki

* * ½

Kuuluisa mutta jo lähes eläkeikäinen ja suurimmat menestysvuotensa ohittanut varietee-klovni Calvero (Chaplin) pelastaa nuoren naisen (Claire Bloom) viime hetkellä tämän yritettyä itsemurhaa. Nainen osoittautuu elämänuskonsa menettäneeksi balettitanssijaksi, mutta Calveron hellällä huolenpidolla ja kannustuksella hän innostuu pian tavoittelemaan parempaa tulevaisuutta... Niin sisällöltään kuin kestoltaan tyypillistä Chaplin-meininkiä, eli ylitunteellisuuden ja "hyvien tekojen palkitsemisen" juhlaahan tässä jälleen kerran  vietetään. Chapen ikimuistettava teemamusiikki, yhteinen lavaesiintyminen Buster Keaton'in kanssa sekä kaikessa häpeilemättömyydessäänkin vaikuttava loppukohtaus pelastavat paljon. Nigel Bruce, Sydney Chaplin.

Punainen Mylly

Moulin Rouge

John Huston 1952 draama/musiikki

* * ½

Pariisi 1890. Nuori taiteilija Henri de Toulouse-Lautrec (José Ferrer) istuu vakiopöydässään kaupungin kuuluisimmassa kabaree-ravintolassa ja piirtelee tapansa mukaan kaikkea näkemäänsä konjakin kittaamisen ohessa. Edes Offenbach'in "Can-Can"in huumaavat tahdit eivät saa miestä muiden tavoin riehaantumaan, sillä lapsena koetut onnettomuudet ovat jättäneet hänet lähes kääpiöksi ja raajarikoksi... Vain 37-vuotiaana alkoholismiin kuolleen, erään impressionistisen ajan kuuluisimman taidemaalarin dramaattinen tarina. Olisi vieläkin koskettavampi, jos aluksi pelkästään kyyniseksi älyköksi kuvattu päähenkilö ei sortuisi vähän väliä etenkin naissuhteissaan itsesäälinsekaisiin mustasukkaisuuspurkauksiin. Viinan kestokykynsäkin tuntuu häviävän loppua kohti jonnekin, tosin juomatkin ovat siinä vaiheessa vaihtuneet jo absintin kaltaisiin "myrkkyihin". Värikylläistä kameratyötä kompensoivat puolestaan tylsähköt laulut, joita ei onneksi muutamaa enempää. Colette Marchand, Zsa Zsa Gabor, Suzanne Flon, Claude Nollier. Sivurooleissa "taiteensuosijoina" myöhemmät kauhuleffa-ikonit Peter Cushing ja Christopher Lee.

Purkaus yössä

Clash By Night

Fritz Lang 1952 draama

* * ½

Nelikymppinen nainen (Barbara Stanwyck) palaa vuosien jälkeen maailman turuilta kotimaisemiin, pieneen kalastajakylään nuoremman veljensä (Keith Andes) hoteisiin. Miessuhteisiinsa pettyneenä hän etsii nyt vain turvallista ja vakaata kainaloa loppuelämäkseen. Tai siltä ainakin sillä hetkellä tuntuu... Laadukasta melodraamaa hyvillä näyttelijöillä ja ennen kaikkea hehkeällä Marilyn Monroe’lla höystettynä. Kerrankin asiat myös puhutaan halki ja päin naamaa riittävän ajoissa, ennenkuin ihmiset ehtivät  tekemään mustasukkaisuuksissaan mitään peruuttamatonta... Vaikka tuo Vince-setä (J.Carrol Naish) kaikkensa yrittääkin olemalla  varsinainen  lörppähuuli ja pahanilmanlintu! Paul Douglas, Robert Ryan, Silvio Minciotti.

Rakastajatar

Casque d'or

Jacques Becker 1952 draama/rikos

* * ½

"Elämää suurempi" melodraama, jossa ihanaan Marie'en (Simone Signoret) monen muun tavoin palavasti ihastunut pariisilainen puuseppä George (Serge Reggiani) joutuu lopulta maksamaan rakkaudestaan jälleen kerran sen kovimman hinnan... Selkeä, liiankin pelkistetty ranskalaisklassikko, täynnä hyvin näyteltyjä mutta yhtäkaikki kliseisiä stereotyyppejä. Esim. tuo Signoretin alkuperäinen kavaljeeri (William Sabatier) on kuvattu yksinomaan veemäisenä ja typeränä mulkerona. Ja eikö muka yhteisesti sovitussa kaksintaistelussa ole voittajan osalta lieventäviä asianhaaroja? Tosin leffa sijoittuu 1900-luvun alkuun, jolloin mies joutui Ranskassa giljotiiniin varmaan jo siitä jos kehtasi esiintyä julkisesti ilman viiksiä... Claude Dauphin, Raymond Bussières. 

Rikollinen nainen

Teuvo Tulio 1952 draama/rikos

* *

Kerrankin epätyypillinen, mutta harmillisen heppoisesti toteutettu suomalainen psykodraama, jossa perheenäiti (Regina Linnanheimo) vaihtaa onnettoman sattuman myötä paikkaa karanneen naisrikollisen kanssa. Muistan miten pikkulapsena välillä pelottikin tätä katsoessa, kaipa pääsyynä olivat nuo mieleltään järkkyneen (ja myös käsikirjoituksesta vastanneen) Linnanheimon toistuvat lähikuvatut silmienpyörittelyt ylidramaattisen musiikin pauhatessa. Mutta juonen osalta jää niin paljon selittämättä, loppuratkaisuja myöten, etteivät tarinan vaikuttavammat puolet kykene kokonaisuutta pelastamaan. Vuoropuhelu myös aikansa mukaista, eli sietämättömän banaalia, vain 8-vuotias Martti Palo selviää kohtuullisesti sillä osastolla. Tauno Majuri, Eija Karipää, Kurt Ingvall, Pentti Irjala.

Sala-ampuja

The Sniper

Edward Dmytryk 1952 rikos/jännitys

* * ½

Pääongelmista kärsivällä nuorella miehellä (Arthur Frantz) on pahemmanlaatuinen naiskompleksi: hän ei kestä torjutuksi tulemista, suoranaisesta pilkasta puhumattakaan.  Heppu alkaa hoidella vihansa kohteita pois päiväjärjestyksestä tarkkuuskiväärillään... Hieman turhan opetuselokuvamainen,  varhaisuutensa puolesta mielenkiintoinen salamurhaajan tarina. Aina erinomainen Adolphe Menjou pääetsivänä parasta antia, muutamien naurettavien sivuhenkilöiden (se kattoampujaa leikkivä teini, itsensä huutamisellaan tapattava huoltomies) vastapainoksi. Gerald Mohr, Marie Windsor, Frank Faylen, Richard Kiley.

Scaramouche -säilän sankari

Scaramouche

George Sidney 1952 draama/seikkailu

* * * ½

Kenties kaikkien aikojen paras miekkailuelokuva "Kaksintaistelijoiden"  (1977) ohella. 1700-luvun loppupuolen Ranskassa, hieman ennen vallankumousta, komedianäyttelijä (Stewart Granger) vannoo kuuluisalle miekkamestarille (Mel Ferrer) kostavansa tälle jonakin päivänä ystävänsä (Richard Anderson) surman. Siitä hetkestä mies on kuitenkin itse jatkuvan takaa-ajon kohteena... Loistavaa näyttelijätyötä etenkin Grangerilta, tosin hänen avokaulaisissa asuissaan keikistelevät naisystävänsä (Eleanor Parker, Janet Leigh) vievät suurimman huomion aina kuviin ilmestyessään... Kerrankin myös teatteri-kohtaukset, "näytelmät näytelmässä", viihdyttävät sellaisinaan eivätkä tunnu vain ajantäytteeltä. Henry Wilcoxon, Nina Foch, Lewis Stone.             

Sheriffi

High Noon

Fred Zinnemann 1952 western

* * *

Ja kello tikittää... Jo parhaat päivänsä nähnyt lainvalvoja Gary Cooper (<-oscar) odottelee tappajasakkia saapuvaksi tiettynä päivänä tasan kello kahdentoista junalla, mutta ei tahdo saada minkäänlaista apua tai tukea vellihousuisilta kaupunkilaisilta. Korkeintaan yhä epätoivoisempia ilmeitä siippansa Grace Kelly'n suunnalta... Tex Ritter hoilasi ikivihreän tunnusbiisin "Do Not Forsake Me, Oh My Darlin´" oscarin arvoisesti. Kymmenen suurimman lännenklassikon joukkoon yleisesti luettu. Thomas Mitchell, Lloyd Bridges, Lee Van Cleef.

Suuri maailmansirkus (<-oscar)

The Greatest Show On Earth

Cecil B. DeMille 1952 draama/toiminta/musiikki

* * ½

Ringling Bros. And Barnum & Bailey -jättisirkuksen matkaa läpi isompien ja pienempien amerikkalaiskaupunkien seurataan uskollisesti, ja suureellisen värikkäät shownumerot seuraavat toistaan. Ylipitkää trapetsi-, eläin- ja klovnitemppuilunäytöstä kompensoi taustoissa käytävä yllättävän vivahteikas ihmissuhderalli, ja myös lopun dramaattinen junaonnettomuus on kuvattu erinomaisen vaikuttavasti. Charlton Heston, Betty Hutton, Cornel Wilde, Gloria Grahame, James Stewart, Dorothy Lamour, Henry Wilcoxon, Lawrence Tierney. Kertojana ohjaaja itse, ja cameo-rooleissa vilahtavat mm. Bing Crosby, Bob Hope ja Edmond O'Brien.   

Särkyneiden haaveiden kaupunki

The Bad And The Beautiful

Vincente Minnelli 1952 draama

* * ½

Hollywood-kuvaus Hollywoodista, jossa paha tuottaja-ohjaaja Kirk Douglas pyörittelee lähimpiäänkin mielensä mukaan, tähtäimenään vain menestys teattereiden kassaluukuilla... Douglas vetää kyllä pätevästi maanisen leffamiehen roolinsa, mutta juuri tuosta raivopäisestä ehdottomuudestaan johtuen sivuosat ovat nyt "normaalijärkisyydessään" kiinnostavampia: Lana Turner surkean menneisyyden omaavana näyttelijätähtenä, Barry Sullivan petettynä yhtiökumppanina, Dick Powell vastahakoisena käsikirjoittajana ja Walter Pidgeon elokuvamogulina. Gloria Grahame (<-oscar), Gilbert Roland, Leo G. Carroll.   

Umberto D -elämän vanki    

Umberto D

Vittorio De Sica 1952 draama

* *

Vanha mies (Carlo Battisti) seuranaan vain pikku koiransa painiskelee yhä pahenevien rahaongelmiensa kanssa, jopa kadulle joutuminen saattaa olla eläkeläisellä kohta edessä, kuten ahne vuokraemäntä (Lina Gennari) muistaa muistutella... Kurosawa'n "Ikiru"n (1952) rinnakkaisteos tyypillisen italialaisen neorealismin hengessä. Valitettavasti samoine vikoineenkin: mikään nähty ei poista sitä mahdollisuutta etteikö ukko voisi myös ihan ansaita kohtaloaan... joten oikeasti kiinnostavan sanomapuolen kanssa ollaan taas vähän niin ja näin. Maria-Pia Casilio.

Vaitelias mies

The Quiet Man

John Ford (<-oscar) 1952 draama/komedia

* * *

Lännentarinoidensa ohessa Ford kuvasi mieluusti tämmöistä irlantilaista "oman kylän poikien" elämänmenoa. Ja nyt ollaankin päästy oikein paikan päälle Vihreän Saaren maisemiin, jonne ikänsä Amerikassa asunut, mutta sittemmin isiensä maille takaisin haikaileva ex-nyrkkeilijä (John Wayne) saapuu aiheuttaen heti kaikenlaista hässäkkää pikkukylän asukkien keskuudessa. Hän rakastuu tuotapikaa paikalliseen punapäähän (Maureen O'Hara), mutta tämän äreä veli (Victor McLaglen) on melkoisen paha kanto kaskessa avioliittosuunnitelmissa... Hehkuvat värit, mainiot sivuosahahmot ja normaalia huomattavasti vähemmän tylsä Wayne tekevät tästä hienon katsomiselämyksen. Ilman tuota lopun älytöntä ja ikuisuuksia kestävää iskujenvaihtoa tämä olisi minunkin mielestäni ihan oikeasti "ikivihreä" klassikko. Barry Fitzgerald, Ward Bond, Jack McGowran, Mildred Natwick.

Valkoinen peura

Erik Blomberg 1952 draama/kauhu

* * *

Ulkomaisissa elokuvapiireissä tunnetuin suomalainen filmi, ainakin ennen 1990-lukua ja Aki Kaurismäkeä. Kuvauksellisesti upea kertomus Lapin noidasta (Mirjam Kuosmanen), joka on jonkinlainen vampyyrin ja ihmisporon yhdistelmä, ja tähän ihastuvasta nuoresta lappalaismiehestä (Kalervo Nissilä). Miinuksena kaikkien sivuosanesittäjien (kuten mm. vielä  tässä vaiheessa paremmin jalkapallokentillä pärjänneen Åke Lindmanin) täydellinen amatöörimäisyys. Silti, jos tällaisia fantasiaelokuvia olisi rillumareitten sijaan uskallettu tehdä jatkossakin enemmän (tai yhtään), olisi jopa Suomeen voinut syntyä jonkinlainen kansainvälisestikin tunnustettu leffakulttuuri.

Viva Zapata

Viva Zapata!

Elia Kazan 1952 sota/draama

* * *

Meksiko, 1909. Maassa on käynnissä kuuma valtataistelu ja vallankumous kytee joka kolkassa. Taistelevien ryhmittymien johtajien ja hallitustason välillä on jatkuvaa kiistaa mm. maankäyttöoikeuksista, ja kaikenlaiset salaliitot ja puolenvaihdot ovat arkipäivää. Ei edes legendaksi ja köyhien sankariksi nouseva Emiliano Zapata (Marlon Brando) veljineen (Anthony Quinn <-oscar) saa koko kansan varauksetonta tukea... Kuvaukseltaan ja useammankin näyttelijäsuorituksen osalta edellä aikaansa oleva teos Meksikon sisällissodan verisistä vuosista. Valitettavasti tämä ei koske Brandon nimiroolia, hänen vahakasvoinen muminansa ei  auta tätä taas millään katsojan silmissä  pääosan vallankumoussankariksi  muuttumaan. Loppuratkaisu silti ikimuistoinen ja samalla kuin esinäytöstä "Butch ja Kid –auringonlaskun ratsastajat" -leffan (1969) vastaavalle. Puhumattakaan vaikutteistaan kokonaisuudessaan toiseen mainitun vuoden uraauurtavaan lännenteokseen "Hurja joukko"... Jean Peters, Joseph "Dr No" Wiseman, Arnold Moss, Alan Reed, Harold Gordon.  

Paras elokuva: Scaramouche -säilän sankari (George Sidney)

Miespääosa: John Wayne (Vaitelias mies)

Naispääosa: Eleanor Parker (Scaramouche -säilän sankari)

Miessivuosa: Barry Fitzgerald (Vaitelias mies)

Naissivuosa: Elizabeth Taylor (Ivanhoe)