The Black Cat

The Black Cat

Edgar G. Ulmer 1934 kauhu

* * ½

Keski-Euroopassa häämatkaileva amerikkalaispariskunta (Julie Bishop, David Manners) kohtaa junassa unkarilaisherrasmiehen (Bela Lugosi), joka on menossa "tapaamaan vanhaa ystäväänsä". He päättävät ottaa asemalle saavuttua yhteisen taksikyydin, sama suunta kun on, mutta sitten auto suistuu rajusti tienposkeen. Kuljettaja kuolee ja nuori morsian iskeytyy tajuttomaksi. Miesten ei auta muu kuin kantaa tämä tuon lähistöllä sijaitsevan "ystävän" (Boris Karloff) futurististyyliseen kartanoon apua saadakseen... Laadultaan horjuva ja juoneltaankin vähintään outo tarina saatananpalvonnasta ja kostosta, jota Lugosin vuoronperään kohtalokas ja sitten taas jopa leikkiä laskeva hahmotus pitää pystyssä. Omaa kotikieltäänkin legendaarinen kauhuikoni pääsee käyttämään. Mutta mikähän mahtoi olla mm. tuon otsikon "mustan kissan" varsinainen osuus koko sopassa? Egon Brecher, Harry Cording, Lucille Lund.

Hupainen avioero

The Gay Divorcee

Mark Sandrich 1934 komedia/musiikki

* * ½

Fred Astaire'n ja Ginger Rogers'in läpimurtoelokuva, jossa tanssahtelun lomassa vietetään väärinkäsitysten juhlaa liittyen viimeksimainitun pyrkimykseen päästä eroon kuivakkaasta geologi-aviomiehestään (William Austin) järjestämällä skandaalin hotellissa etukäteen sovitun ja maksetun yövieraan (Erik Rhodes) avulla. Kerrasta ihastunut Fred-parka ei tiedä näistä suunnitelmista mitään... Kappaleista suosituimmaksi nousi Cole Porter'in ikivihreä "Night And Day", vaikka päänumero "Continental" oscarin veikin. Alice Brady, Edward Everett Horton, Eric Blore. Yhtenä tanssitytöistä 2. maailmansodan kuuluisin posterimalli Betty Grable.

Intohimojen keisarinna

The Scarlet Empress

Josef von Sternberg 1934 draama

* * ½

1740-luku. Preussilaisen prinssin (C.Aubrey Smith) tytär Sofia (Marlene Dietrich) naitetaan Venäjän suuriruhtinaan ja tulevan tsaari Pietari III:n (Sam Jaffe) kanssa. Mielipuolimainen ja vastenmielisen näköinen ruhtinas aiheuttaa heti kättelyssä niin suuria inhonväristyksiä 'Katariina'ksi uudelleennimetyssä ruhtinattaressa, että tämä pakenee samantien vartiokaartin upseereiden hellään huomaan... Omituinen, osittain kuin kieli poskella tehty mutta myös brutaaleja tuokiokuvia ja jopa paljasta pintaa sisältävä pukueepos. Musiikkitausta pauhaa Tshaikovski'a ja Wagner'ia yli vuosisadan verran varhaisemmasta ajankuvasta huolimatta ja ryssänpalatsin lavastus irvokkaine patsaineen kummastuttaa jo senkin takia ettei niilläkään ole tosihistorian kanssa mitään tekemistä.  Kuten ei myöskään Pietari III:n hulluudessa ja ulkonäössä. (Jaffe olisi sopinut niiden puolesta pikemmin Spencer Tracy'n hirviöveljeksi seuraavaan "Tri Jekyll & Mr. Hyde"-leffaversioon (1941)!) Ei sen puoleen, kaikki muutkin roolit jäävät harmittavan ohuiksi ja todenmukaisuudeltaan epäilyttäviksi, Dietrichin prinsessa-ruhtinatar-keisarinnaa myöten. Jonka lapsuuden aikoja muuten esittää hänen oma 9-vuotias tyttärensä Maria  elokuvan alkajaisiksi... John Lodge, Louise Dresser.          

Kadonnut partio

The Lost Patrol

John Ford 1934 seikkailu/toiminta

* *

Brittipartio ratsastaa Mesopotamian kuumuutta hehkuvalla aavikolla, mutta jää sitten päiväkausiksi "näkymättömien" arabien saartamaksi autiolle keitaalle. Vettä ja taateleita sentään riittää ravinnoksi, mutta rättipäiden ampumistarkkuus ja tilanteen toivottomuus uhkaavat pian saattaa jokaisen sotilaan hermot riekaleiksi... Juoneltaan kovin köykäinen aavikkoseikkailu, jossa henkilöhahmot yksi toisensa jälkeen sortuvat traagisiin mutta myös äärimmäisen epäuskottaviin ratkaisuihin. Victor McLaglen, Boris Karloff, Wallace Ford, Reginald Denny, J.M.Kerrigan, Alan Hale, Douglas Walton.

Kuolemaantuomittu

Manhattan Melodrama

W.S.Van Dyke 1934 draama/rikos

* * *

Kahden n. 10-vuotiaan pojan (Jimmy Butler, Mickey Rooney) vanhemmat menehtyvät siipirataslaivan tulipalossa 1900-luvun alkupuolella. Heidät adoptoi puolestaan oman lapsensa samassa rytäkässä menettänyt juutalainen herrasmies, mutta tämäkin kuolee pian sivullisena uhrina kommunistimellakassa. Kaiken murheilun jälkeen hyppäämme iloiselle 20-luvulle, jolloin toinen pojista (William Powell) on lukenut itsensä menestyväksi lakimieheksi, kun taas toinen (Clark Gable) isännöi mm. laittomia uhkapeliluolia... Gablen (liiankin!) velmu ja joviaali rikollisrooli hallitsee tätä dialogiltaankin näppärästi käsikirjoitettua melodraamaa. Juoneltaan toki "helpohko", eli "kaverukset lain eri puolilla". Sai suurta kuuluisuutta John Dillinger'in viimeisenä leffakokemuksena; hänet ammuttiin heti chicagolaisesta teatterista ulos astuttuaan FBI:n toimesta. Vielä pakko mainita:  eräässä kohtauksessa käydään (NY Rangersin?) lätkämatsissa Madison Square Gardenissa! Myrna Loy.

L'Atalante

L’Atalante

Jean Vigo 1934 draama

* *

Nuori mies (Jean Dasté) vie vastavihityn vaimonsa (Dita Parlo) kuherrusreissulle Seine-joelle kipparoimallaan L’Atalante-laivalla. Vain kolmihenkisen miehistön työkiireet ja muut sekoilut pitkin matkaa uhkaavat kuitenkin sekä pitkästyttää että hermostuttaa tuoreen morsion heti näin avioliiton alkutaipaleella... Ranskalaisklassikko, jossa kuitenkin ohjaajalle tyypillinen paljaan ihon harras ihailu (nyt onneksi yksi nainenkin sentään mukana) ja ihmisten muutenkin jatkuva omalaatuinen käytös vieraannuttaa jälleen katsojan kaikessa selittämättömyydessään. Laivayhtiön pomon (Maurice Gilles) naamataulu nauratti: kuin Monty Pythonin "Elämän tarkoituksen" (1983) herra Kreosootin kaksoisolento...! Vigo kuoli tuberkuloosiin hieman ensi-illan jälkeen vain 29-vuotiaana. Michel Simon, Gilles Margaritis, Louis Lefebvre.

Mies joka tiesi liikaa

The Man Who Knew Too Much

Alfred Hitchcock 1934 jännitys/rikos

* * ½

Vielä hieman horjahdellen niin teknisesti kuin tunnelmallisestikin etenevä, teemoiltaan jo hyvinkin valmis Hitchcock-trilleri. Letkeä sanailu ei oikein tässäkään istu perheenisän (Leslie Banks) suuhun samaan aikaan kun oma tytär (Nova Pilbeam) on kidanapattu häikäilemättömän salamurhaporukan toimesta... Lopun tulitaistelu on kuitenkin yllättävänkin railakkaasti toteutettu. Sir Alfred ei tunnetusti oikein poliiseihin luottanut, mutta ei sen tarvitsisi sitä merkitä ettei näiden toiminta voisi taas olla edes jossain määrin uskottavaa. Kielitaidoton saksanjuutalais-pakolainen Peter Lorre joutui vielä tässä vaiheessa opettelemaan vuorosanansa foneettisesti. Huomattavasti kuuluisampi (mutta laadullisesti suurinpiirtein tasaveroinen) uusintaversio 1956 väreineen ja hittibiiseineen kaikkineen. Edna Best, Hugh Wakefield.        

Nick ja pettävä varjo

The Thin Man

W.S.Van Dyke 1934 rikos/komedia

* * *

Iäkäs professori (Edward Ellis) jää palaamatta salaiselta matkaltaan, vaikka oli mm. luvannut pyhästi osallistua tyttärensä (Maureen O’Sullivan) joulun tienoille suunniteltuihin häihin. Perhetuttu ja yksityisetsivän hommia aiemminkin menestyksellä hoidellut Nick Charles (William Powell) haluaisi asianosaisten ja poliisienkin pyynnöistä huolimatta keskittyä enää vain lähinnä hauskanpitoon vaimon (Myrna Loy) kera. Vaan sitten alkaa ruumiita löytyä vähän liiankin tiheään tahtiin... Letkeänrennon Powellin ja samanhenkisen Loyn upeat suoritukset kantavat tätä muuten hieman epäuskottavista kautta tosikkomaisista sivuhahmoista kärsivää klassikkoleffaa. Melkoisia juonenoikomisia myös, kuten se että tapon yrityksestä kiinnijäänyt (Powellia samassa rytäkässä vieläpä haavoittanut!) gangsteri (Edward Brophy) päästetään  jo saman päivän aikana  vapaaksi... Surullisinta silti tuo, että siihen tahtiin  leffan huippusympaattinen pariskuntakin viinaksia vetää että varhainen alkoholismikuolema odottanee molempia...! Nat Pendleton, Minna Gombell, Porter Hall, Henry Wadsworth, William Henry, Harold Huber, Cesar Romero, Natalie Moorhead, Cyril Thornton.  

Primadonna

Twentieth Century

Howard Hawks 1934 komedia

* * *

Kovasti itseriittoinen teatterituottaja (John Barrymore) haukkuu säännöllisin väliajoin sekä henkilökuntansa että näyttelijät, mutta ei sitten osaa ilmankaan heitä olla kun nämä äijään kyllästyneenä ilmoittavat häipyvänsä muihin maisemiin. Ainakin tähdeksi noussut diiva Lily Garland (Carole Lombard) olisi saatava takaisin tiimiin hinnalla millä hyvänsä... Toki tarkoituksella yliteatraalisesti vedetty farssi niin (oikeastikin suuren yleisön tietoisuuteen tämän leffan myötä kohonneen) Lombardin kuin etenkin Barrymoren kohdalla, mutta silti elkeensä ja maneerinsa käyvät loppua kohti jo melko rasittaviksi ja ennalta-arvattaviksi. Sen sijaan sivurooleissa mainioita tyyppejä, ennen kaikkea teatteriagentit Walter Connolly ja Roscoe Karns. Alkuperäisnimi viittaa tunnettuun junayhtiöön, jonka matkustajina vietetään suurin osa ajasta. Ralph Forbes, Charles Lane, Edgar Kennedy.

Punainen neilikka

The Scarlet Pimpernel

Harold Young 1934 draama/jännitys/komedia

* * *

Vuosi 1794. Ranskan vallankumouksen lopputapahtumat käytiin Suuren Terrorin ikeen alla, kun Robespierre'n (Ernest Milton) ja kumppaneiden käskystä aatelisia ja muita "tasavallan vihollisia" teloitettiin giljotiinilla kymmenin tuhansin. Englantilaisten yläluokka ei voinut moista teurastusta vain sivustakatsella, vaan lähetti kanaalin yli omia agenttejaan hakemaan edes muutamia kuolemaantuomittuja saarivaltion suojiin. Salaisista asiamiehistä taitavin tunnetaan ranskalaisten keskuudessa ainoastaan koodinimellä "Punainen neilikka" (Leslie Howard)... Ajankohtaansa nähden hyvin näytelty ja muutamista viipyilevistä kuvakulmista huolimatta sujuvasti etenevä historiallinen seikkailuelokuva. Howard onnistuu juuri ja juuri välttämään pahimmat itsetietoisuuden ja ylimakeilun karikot... Merle Oberon, Raymond Massey, Anthony Bushell.

Sehän käy kuin leikiten

It´s A Gift

Norman Z. McLeod 1934 komedia

* * *    

Harold Bissonette (W.C.Fields), kalifornialainen liikkeenomistaja, on suunnattoman kyllästynyt tympeään arkielämäänsä ja nalkuttavaan perheeseensä. Hänen suuri unelmansa olisi saada kasaan riittävästi rahaa oman appelsiiniviljelmän ostamiseen, minkä suojissa viettää rauhaisasti vanhuuden päivät. Eikä loppuisi blandiksetkaan kesken... Vanhan juopon kärttynaaman kehutuin teos, kannattaa katsoa jo pelkästään lopussa vilahtavan aniharvinaisen onnellisen hymyn takia! Ja jos Fields vaikuttaa rooleissaan mulkulta äijältä, se ei kuulema ole mitään verrattuna hänen tosielämän olemukseensa. Tässä pari mottoa: "Kukaan joka vihaa lapsia ja eläimiä, ei voi olla läpeensä paha."; "Jos ryhtyisin poliitikoksi, pitäisi kaikkinaisesta pienten tyttölasten halailusta ja suukottelusta kampanjoiden aikana päästä eroon, ellei heidän ikäänsä oleellisesti lisätä". Jean Rouverol, Julian Madison, Kathleen Howard, Tammany Young, Baby LeRoy.

Siltalan pehtoori

Risto Orko 1934 draama/komedia

* *

Ensimmäinen suomalainen miljoonayleisön kerännyt elokuva vedonlyönnin seurauksena rikkaan talon tiluksille työnjohtajaksi ilmoittautuvasta "agronomista" (Jalmari Rinne), joka on oikeasti varakas aatelisherra itsekin... Sarjakuvamaisen pinnallisista hahmoista erottuu edukseen oikeastaan vain talon varainhoitajaa esittävä, aina luonteva Yrjö Tuominen. Sen sijaan kesyn puoliapinan älykkyydellä muuten operoiva renki (Matti Lehtelä) heittää ilmeisesti vahingossa leffan hauskimman kommentin ilmoittaessaan vetävänsä "kevyet kenttähumalat"! Hanna Taini, Uuno Laakso, Elna Hellman.

Tapahtuipa eräänä yönä (<-oscar)

It Happened One Night

Frank Capra (<-oscar) 1934 komedia

* * * ½    

Rikas tyttörukka (Claudette Colbert <-oscar) päättää lähteä karkumatkalle, kun miljonääri-isukki (Walter Connolly) ei hyväksy hänen sulhasvalintaansa. Toimittajien ja viranomaisten jahtaaman kuuluisan perijättären paljastuminen on epäilemättä vain ajan kysymys, mutta sitten hän kohtaa linja-autossa aivan omanlaatuisensa lehdistön edustajan (Clark Gable <-oscar), jolle ei "vuosisadan jutun" tekoon pian olekaan mitään kiirettä... Monella tapaa merkittävä elokuva unelmatehtaan kultakaudelta: ensimmäinen kaikkien viiden pääoscarin (paras elokuva, ohjaus, mies- ja naispääosa, käsikirjoitus) voittaja, ja ns. "screwball"-komedian sekä Capran ilmiömäisen menestyksekkään ohjaajauran lähtölaukaus. Myös Gablen nousu kohti "Hollywoodin kuninkuutta" alkoi varsinaisesti tämän klassikon myötä. Roscoe Karns, Jameson Thomas, Alan Hale, Ward Bond.

Tarzan ja valkoinen nainen

Tarzan And His Mate

Cedric Gibbons 1934 seikkailu

* * *    

Jane Parker (Maureen O'Sullivan) palaa tuttuihin Afrikan maisemiin, tällä kertaa kahden valkoisen, norsunluuta elefanttien hautausmaalta himoavan seikkailijan kera. Hän toivoo löytävänsä pian oman apinamiehensä, Tarzan'in (Johnny Weissmüller), joka varmasti osaisi neuvoa retkikunnan oikeaan osoitteeseen. Mutta matka on täynnä vastoinkäymisiä alusta alkaen, ja vielä kun Tarzankin on ilmestyttyään haluton viemään ketään "autuaammille norsumaille", niin totaalinen hukkareissu on käsillä. Janea lukuunottamatta tietysti... Edgar Rice Burroughs'in luoman, erään kaikkien aikojen kuuluisimman fiktiivisen kirjahahmon seikkailuihin pohjautuvien elokuvien (apina-)kunkku. 2000-luvun ihmistä lähinnä huvittavine eläintrikkeineen ja rasistisine painotuksineen (melkein joka leffassa kuolee muutama neekerikantaja ihan muuten vaan) tämäkin on kyllä kohtalaisen karmeasti vanhentunut. Sarjan tapahtumarikkain ja eroottisin pätkä kuitenkin. Ihanan O'Sullivanin esittämän Janen sukunimi on kirjoissa Porter, näissä jostain syystä Parker. Neil Hamilton, Paul Cavanagh, Forrester Harvey.

Paras elokuva: Tapahtuipa eräänä yönä (Frank Capra)

Miespääosa: W.C. Fields (Sehän käy kuin leikiten)

Naispääosa: Claudette Colbert (Tapahtuipa eräänä yönä)

Miessivuosa: Walter Connolly (Tapahtuipa eräänä yönä)

Naissivuosa: Merle Oberon (Punainen neilikka)